Punakeltaverkkoperhonen
Svenskt namn: Väddnätfjäril
https://laji.fi/taxon/MX.60934
EN
Erittäin uhanalaiset
- Erityisesti suojeltava laji
- Direktiivilaji
- Kiireellisesti suojeltava laji
ÅLA = Ahvenanmaa
VAR = Varsinais-Suomi
UUD = Uusimaa
KAS = Kaakkois-Suomi
HAM = Häme
PIR = Pirkanmaa
ESA = Etelä-Savo
EPO = Etelä-Pohjanmaa
KES = Keski-Suomi
POS = Pohjois-Savo
POK = Pohjois-Karjala
KAI = Kainuu
POP = Pohjois-Pohjanmaa
LAP = Lappi
Esiintymiskuva
Voimakkaasti taantuneen rauhoitetun ja EU:n luontodirektiivilajin (II-liite) nykyesiintymät ovat Kaakkois-Suomessa, erityisesti Kymenlaaksossa. Muutamia populaatioita on Etelä-Karjalan maakunnan ja Iitin (nyk. HAM) alueilla. Tällä hetkellä Suomessa on tiedossa enää 16 - 18 lajin esiintymää.
Parhaiden tunnettujen nykypopulaatioiden elinympäristöjä on kosteilla heinä- ja ruohoniityillä, purtojuurta kasvavilla sähkönsiirtolinjoilla sekä yksittäisiä esiintymiä mm. metsälaitumilla, metsäteiden varsilla, ja lisäksi yhdellä hylätyllä tuore - kosteapohjaisella ampumaradalla. Laji ei karta elinympäristöissään niiden kuivempiakaan osia, missä vain lajin ravintokasvia kasvaa. Lisäksi lajia on havaittu myös mm. hakkuuaukeilta ja peltoteiden pientareilta.
Selvitysmenetelmät
Helpoin tapa lajia on havaita aikuisena toukokuun lopulta - kesäkuun loppuun (heinäkuun alkuun) kesän aikaisuudesta riippuen. Perhosia näkee varsinkin aurinkoisina päivinä metsäkurjenpolven ja leinikkien kukilla. Elokuun lopulla ja syyskuussa toukkaseittien havaitseminen on myös helppoa, mikäli muu kasvillisuus ei niitä liiaksi peitä. Lumen sulamisen aikaan keväällä voi purtojuurta kasvavilta paikoilta löytää talvehtineita toukkaryhmiä pälvistä, kun lumi vielä peittää yleisesti kasvustoa. Aikuisia toukkia ja koteloita on myös löytynyt yksittäin keväällä ja kesäkuun alussa lajin elinympäristöstä.
Elinympäristön tunnistaminen
Perhosen elinympäristöjä ovat avoimet - puoliavoimet, valoisat usein myös metsäkurjenpolvea ja leinikkejä (aikuisen mesilähteitä) kasvavat kuivahkot - tuoreet - kosteat purtojuurikasvustot . Valta-, seutu- ja yhdysteiden tieluiskien ja piennarten usein laajojakin niittymäisiä purtojuurikasvustoja se näyttää kuitenkin karttavan.
Elinympäristön rajaaminen
Purtojuurikasvustojen esiintyminen kannattaa perhosen havaintoalueella kartoittaa laajalti. Tämä siksi, että purtojuurta kasvaa myös varjoisissa paikoissa, joilla perhonen ei viihdy. Tällöin puustoa poistamalla voidaan esiintymää laajentaa valoisuutta lisäämällä ja sitä kautta myös muuta kenttäkerroskasvillisuutta muuttamalla (huomioi myös aikuisen mesilähteet).
Elinympäristön hoito
Punakeltaverkkoperhosen elinympäristöjä uhkaa ensisijaisesti niittyjen umpeenkasvu (pensaat, puut, suurruohot ml. komealupiini, nurmilauha ym.) sekä esiintymien niitto ja liikalaidunnus.
Lajin munat munitaan ravintokasvin lehden alapinnalle kesäkuussa, munasta kuoriutuminen tapahtuu 2- 3 viikon jälkeen (heinäkuussa). Toukat elävät suurina ryhminä kutomassaan seitissä, mikä loppukesällä ja vielä alkusyksyllä voi olla huomiota herättävän suuri, jopa muutamia kymmeniä senttimetrejä laaja kasvin lehtiruusukkeesta ylöspäin varteen ulottuva kudelma. Heinä- tai elokuussa tapahtuva niitto tuhoaa toukkaseitit ja keskenkasvuiset toukat. Kesäkuussa varsinkin liikalaidunnus, kasvi kelpaa hyvin lampaille, mutta ei esimerkiksi hevosille, tuhoaa munat.
Lajin havaituissa elinympäristöissä purtojuurta kasvaa vaihtelevasti, pienemmillä kohteilla kasvin yksilömäärät luetaan korkeitaan muutamissa sadoissa , suurimpien esiintymien kohdalla useissa tuhansissa yksilöissä. Tämä on jo yksi tekijä, mikä täytyy hoidon suunnittelussa huomioida, mutta antaa myös mahdollisuuksia toimia eri tavoin. Pienemmillä perhosen kasviesiintymillä ei voida ajatella laidunnusta ainakaan lampailla. Niitettäessä täytyy toukkapesyeiden ympäristöt muutaman neliömetrin alalta jättää käsittelemättä. Laajoilla esiintymillä laidunnus on mahdollista tehdä niin, että aina jokin osa-alue saa olla rauhassa vuoden tai pari. Myös niittoa voidaan toteuttaa jos jätetään joitakin osa-alueita tai sarkamaisia linjoja välistä niittämättä.
Monilla lajin esiintymillä puuvartiset kasvit (lähinnä lehtipuita ja pajuja) valtaavat alaa, niityillä usein ojanpenkoilta levittäytyen. Vesakon raivaus joko mekaanisesti tai matalampikasvuisten vesojen poisto esimerkiksi lampaita käyttäen on myös osin mahdollista. On kuitenkin havaintoja siitä, että ensin lampaille kelpaavat purtojuuret, ennen kuin ne kiinnostuvat pajun vesoista.
Lisäksi Kaakkois-Suomessa, erityisesti Kymenlaaksossa, on punakeltaverkkoperhosen esiintymiltä havaittu kaksi myös purtojuurella elävää erittäin uhanalaista ja erityisesti suojeltavaa perhoslajia, purtojuurisurviaiskoi (Nemophora cupriacella) ja kaakonsurviaskoi (N. minimella), jotka tällöin tulee huomioida hoitoja suunniteltaessa ja toteutettaessa. Osa punakeltaverkkoperhosen nykyesiintymistä sijaitsee eri tavoin hoidetuilla Natura - tai YSA - kohteilla.
Esiintymiskuva
Voimakkaasti taantuneen rauhoitetun ja EU:n luontodirektiivilajin (II-liite) nykyesiintymät ovat Kaakkois-Suomessa, erityisesti Kymenlaaksossa. Muutamia populaatioita on Etelä-Karjalan maakunnan ja Iitin (nyk. HAM) alueilla. Tällä hetkellä Suomessa on tiedossa enää 16 - 18 lajin esiintymää.
Parhaiden tunnettujen nykypopulaatioiden elinympäristöjä on kosteilla heinä- ja ruohoniityillä, purtojuurta kasvavilla sähkönsiirtolinjoilla sekä yksittäisiä esiintymiä mm. metsälaitumilla, metsäteiden varsilla, ja lisäksi yhdellä hylätyllä tuore - kosteapohjaisella ampumaradalla. Laji ei karta elinympäristöissään niiden kuivempiakaan osia, missä vain lajin ravintokasvia kasvaa. Lisäksi lajia on havaittu myös mm. hakkuuaukeilta ja peltoteiden pientareilta.
Elinympäristön hoito
Punakeltaverkkoperhosen elinympäristöjä uhkaa ensisijaisesti niittyjen umpeenkasvu (pensaat, puut, suurruohot ml. komealupiini, nurmilauha ym.) sekä esiintymien niitto ja liikalaidunnus.
Lajin munat munitaan ravintokasvin lehden alapinnalle kesäkuussa, munasta kuoriutuminen tapahtuu 2- 3 viikon jälkeen (heinäkuussa). Toukat elävät suurina ryhminä kutomassaan seitissä, mikä loppukesällä ja vielä alkusyksyllä voi olla huomiota herättävän suuri, jopa muutamia kymmeniä senttimetrejä laaja kasvin lehtiruusukkeesta ylöspäin varteen ulottuva kudelma. Heinä- tai elokuussa tapahtuva niitto tuhoaa toukkaseitit ja keskenkasvuiset toukat. Kesäkuussa varsinkin liikalaidunnus, kasvi kelpaa hyvin lampaille, mutta ei esimerkiksi hevosille, tuhoaa munat.
Lajin havaituissa elinympäristöissä purtojuurta kasvaa vaihtelevasti, pienemmillä kohteilla kasvin yksilömäärät luetaan korkeitaan muutamissa sadoissa , suurimpien esiintymien kohdalla useissa tuhansissa yksilöissä. Tämä on jo yksi tekijä, mikä täytyy hoidon suunnittelussa huomioida, mutta antaa myös mahdollisuuksia toimia eri tavoin. Pienemmillä perhosen kasviesiintymillä ei voida ajatella laidunnusta ainakaan lampailla. Niitettäessä täytyy toukkapesyeiden ympäristöt muutaman neliömetrin alalta jättää käsittelemättä. Laajoilla esiintymillä laidunnus on mahdollista tehdä niin, että aina jokin osa-alue saa olla rauhassa vuoden tai pari. Myös niittoa voidaan toteuttaa jos jätetään joitakin osa-alueita tai sarkamaisia linjoja välistä niittämättä.
Monilla lajin esiintymillä puuvartiset kasvit (lähinnä lehtipuita ja pajuja) valtaavat alaa, niityillä usein ojanpenkoilta levittäytyen. Vesakon raivaus joko mekaanisesti tai matalampikasvuisten vesojen poisto esimerkiksi lampaita käyttäen on myös osin mahdollista. On kuitenkin havaintoja siitä, että ensin lampaille kelpaavat purtojuuret, ennen kuin ne kiinnostuvat pajun vesoista.
Lisäksi Kaakkois-Suomessa, erityisesti Kymenlaaksossa, on punakeltaverkkoperhosen esiintymiltä havaittu kaksi myös purtojuurella elävää erittäin uhanalaista ja erityisesti suojeltavaa perhoslajia, purtojuurisurviaiskoi (Nemophora cupriacella) ja kaakonsurviaskoi (N. minimella), jotka tällöin tulee huomioida hoitoja suunniteltaessa ja toteutettaessa. Osa punakeltaverkkoperhosen nykyesiintymistä sijaitsee eri tavoin hoidetuilla Natura - tai YSA - kohteilla.
Elinympäristön tunnistaminen
Perhosen elinympäristöjä ovat avoimet - puoliavoimet, valoisat usein myös metsäkurjenpolvea ja leinikkejä (aikuisen mesilähteitä) kasvavat kuivahkot - tuoreet - kosteat purtojuurikasvustot . Valta-, seutu- ja yhdysteiden tieluiskien ja piennarten usein laajojakin niittymäisiä purtojuurikasvustoja se näyttää kuitenkin karttavan.
Selvitysmenetelmät
Helpoin tapa lajia on havaita aikuisena toukokuun lopulta - kesäkuun loppuun (heinäkuun alkuun) kesän aikaisuudesta riippuen. Perhosia näkee varsinkin aurinkoisina päivinä metsäkurjenpolven ja leinikkien kukilla. Elokuun lopulla ja syyskuussa toukkaseittien havaitseminen on myös helppoa, mikäli muu kasvillisuus ei niitä liiaksi peitä. Lumen sulamisen aikaan keväällä voi purtojuurta kasvavilta paikoilta löytää talvehtineita toukkaryhmiä pälvistä, kun lumi vielä peittää yleisesti kasvustoa. Aikuisia toukkia ja koteloita on myös löytynyt yksittäin keväällä ja kesäkuun alussa lajin elinympäristöstä.
Elinympäristön rajaaminen
Purtojuurikasvustojen esiintyminen kannattaa perhosen havaintoalueella kartoittaa laajalti. Tämä siksi, että purtojuurta kasvaa myös varjoisissa paikoissa, joilla perhonen ei viihdy. Tällöin puustoa poistamalla voidaan esiintymää laajentaa valoisuutta lisäämällä ja sitä kautta myös muuta kenttäkerroskasvillisuutta muuttamalla (huomioi myös aikuisen mesilähteet).